Pihasyreeni

Syreenien eli sireenien tuoksuvat kukat kuuluvat erottamattomasti Suomen suveen, kuten myöhemmin kukkivat juhannusruusutkin (Rosa pimpinellifolia 'Plena'). Kookkaat syreenipensaat ovat alkukesällä täynnä violetteja tai valkoisia, voimakkaasti tuoksuvia pystyjä kukintoja. Syreenin sileät, suipot, miltei sydämenmuotoiset lehdet ovat myös helposti tunnistettavissa, samoin kuin sen korkeat, lujat rangat. Syreenin puuaines on kovaa ja hyvin tiheäsyistä.

Pihasyreeni kasvaa luontaisena Balkanin niemimaalla tuoreissa ravinteisissa pensaikoissa. Sieltä sen matka puutarhakasviksi on alkanut jo noin 500 vuotta sitten. Suomeen syreeni on saapunut vuonna 1728, jolloin apteekkari Synnerberg toi ensimmäisen syreenin taimen Tukholmasta Turkuun. Parisenkymentä vuotta myöhemmin August Ehrensvärd sai Ranskasta Suomenlinnaan syreenintaimia. Näitä syreenejä kasvaa siellä vieläkin Piperin puistossa.

Syreeni levisi ympäri Suomea jo 1700-luvulla, mutta yleistyi pihojen ja puutarhojen koristepensaana vasta 1800-luvun loppupuolella. Se kasvattaa juurivesoja, joista sitä on helppo levittää. Kerran juurruttuaan pihasyreeni pitää sitkeästi kasvupaikkansa. Vaikka asumukset on purettu pois, kasvaa sireenipuska paikoillaan merkkinä entisestä puutarhasta. Syreeni sopii hyvin yksittäispensaaksi tai suoja-aidanteeksi.

Syreenit viihtyvät parhaiten aurinkoisella paikalla, ravinteikkaassa ja kalkitussa maassa. Se ei kaipaa leikkausta, mutta vanhempia pensaita voidaan nuorentaa harventamalla vanhimpia ja heikoimpia oksia keväällä ennen kasvuunlähtöä.