Purppurahappomarja on japaninhappomarjan tummanpunalehtinen muoto, joka sopii aidanteeksi tai yksittäispensaaksi, myös havujen kanssa. Syysväri on punainen. Pensas on myrkyllinen, mutta kypsät marjat ovat myrkyttömiä, tosin syömäkelvottomia. Pensas kestää hyvin auringonpaahdetta ja tuulta, mutta viihtyy myös hieman varjoisammallakin kasvupaikalla.
Pensas tarvitsee harvoin, jos koskaan leikkaamista. Huonot ja kuivat oksat leikataan tarvittaessa pois.
Kääpiökasvuinen onnenpensaslajike. Komeaonnenpensaan sitruunankeltaiset kukat ovat hieman suuremmat kuin monissa muissa onnenpensaissa. Se on risteymä riippaonnenpensaasta (Forsythia suspensa) ja törmäonnenpensaasta (F. viridissima). Kukat ovat tiheässä ja kukinta erittäin runsas. Komeaonnenpensas kukkii ensimmäisen vuoden versolla, eli aiemmin kuin jalo-onnenpensas 'Northern Gold'. Lajike on pystykasvuinen, tiivis ja haaroittuva.
Pensas sopii yksittäispensaaksi, koska se on keväisin todellinen katseenvangitsija tai ryhmiin muiden pensaiden ja perennojen kanssa. Onnenpensaita käytetään myös teiden varsilla, koska ne kestävät hyvin ilmansaasteita.
Pensasta voidaan leikata tarvittaessa kukinnan jälkeen poistamalla vanhimpia oksia. Se ei kuitenkaan tarvitse jokavuotista leikkausta.
Seppelvarpua käytetään paljon maanpeittokasvina mm. viherrakentamisessa. Sen valkoiset tai joskus punaiset kukinnot eivät ole erityisen näyttäviä, mutta liuskoittuneet pienet lehdet suurine korvakkeineen peittävät maan pinnan koristeellisesti. Versot juurtuvat nivelistään. Valoisalla paikalla seppelvarpu saa kellanpunervan syysvärityksen. Kovin kuivasta kasvupaikasta se ei pidä, mutta kasvaa hyvin myös varjossa.
Pensaan liuskalehtistä 'Crispa'-lajiketta ryhdyttiin käyttämään 1960-luvun lopulta alkaen ja tätä nykyä se on lajia yleisempi. Mustilassakin kasvaa 'Crispa', joka paitsi näyttää kauniilta, myös pitää rikkaruohot hyvin kurissa.
Seppelvarpu menestyy keskiseen Suomeen asti, lumen suojissa luultavasti pohjoisempanakin. Se ei vaadi leikkaamista. Kuolleet ja ränsistyneet oksat voidaan poistaa.
Kääpiöpurppurahappomarja on tiiviskasvuinen, matala pensas, joka sopii matalaksi aidanteeksi tai reunuskasviksi kasviryhmiin, myös havujen kanssa. Kasvutapa on pallomainen ja lehdet ovat pienet ja tummanpunaiset. Se on purppurahappomarjan kääpiöivä muoto. Syysväri on punainen. Pensas kasvaa yhtä korkeaksi kuin leveäksikin.
Pensas on myrkyllinen, mutta kypsät marjat ovat myrkyttömiä, tosin syömäkelvottomia. Pensas kestää hyvin auringonpaahdetta ja tuulta, mutta viihtyy myös hieman varjoisammallakin kasvupaikalla.
Pensas tarvitsee harvoin jos koskaan leikkaamista. Huonot ja kuivat oksat leikataan tarvittaessa pois.
Tiheäkasvuinen pikkujasmike kukkii heinäkuussa yksinkertaisin, valkoisin ja ahomansikalta tuoksuvin kukin. Syysväri on keltainen. Sopii yksittäispensaaksi sekä ryhmiin ja aidanteisiin. Matalakasvuisuutensa vuoksi sopii myös pienempäänkin pihaan tai jopa ruukkukasvatukseen.
Pikkujasmike (Philadelphus lemoinei) on ranskalaisen kasvinjalostajan Victor Lemoinen vuonna 1884 risteyttämä hybridi lajeista P. microphyllus ja pihajasmike (P. coronarius).
Jotta pensas säilyttäisi kompaktin kasvutapansa, sitä voidaan leikata heti kukinnan jälkeen.
Pallohortensia on kiitollinen kukkija, joka jaksaa avata suuria, valkoisia, pallomaisia kukintojaan heinäkuun puolelta pitkälle syys-lokakuulle. Pensas on omimillaan yksittäispensaana, mutta sopii hyvin myös muiden pensaiden, havujen ja perennojen joukkoon. Matalan kasvutapansa vuoksi se sopii myös pieneenkin pihaan. Istutusväli: 60-70 cm.
Pallohortensia ei yleensä vaadi leikkausta, mutta sen voi leikata keväällä, koska se kukkii saman vuoden versoilla. Pallohortensia 'Ruby Annabelle' kukki pinkin punaisin kukin. Väri on tummempi, kuin vaaleanpunaisella 'Pink Annabelle'lla.
Tiiviskasvuinen sekä todella runsaasti ja pitkään kukkiva lajike. Kukat ovat vaaleanpunaiset, joissa keltainen keskusta, omenankukkia muistuttavat kukat vaalenevat vanhetessaan. Kestävä ja helppohoitoinen. Monikäyttöinen aurinkoisen paikan kasvi. Sopii mm. pensasryhmiin ja luiskiin. Istutusväli: 40 cm.
Pallohortensia 'Strong Annabelle' on valkoisesta pallohortensia 'Annabelle'sta jalostettu napakkavartisempi lajike. Lajikkeesta käytetään myös nimeä 'Incrediball'. Pallohortensia on kiitollinen kukkija, joka jaksaa avata suuria, pallomaisia kukintojaan heinäkuun puolelta pitkälle syys-lokakuulle. Pensas on omimillaan yksittäispensaana, mutta sopii hyvin myös muiden pensaiden, havujen ja perennojen joukkoon. Kompaktin ja pystyn kasvutapansa vuoksi se sopii myös pieneenkin pihaan. Paras kasvupaikka pallohortensialle on puolivarjoinen kasvupaikka, jossa kukinta on runsainta. Kesän kuivimpina kausina se tarvitsee kastelua. Kukat kestävät hyvin maljakossa. Istutusväli: 60 cm.
Pallohortensia ei yleensä vaadi leikkausta, mutta sen voi leikata keväällä, koska se kukkii saman vuoden versoilla. Kasvi on myrkyllinen.
Pystykasvuinen, näyttäväkukintainen syyshortensia. Suuret, täyteläiset kukinnot puhkeavat valkoisina ja saavat melko nopeasti hennon pinkin sävyn. Väri syvenee voimakkaan pinkiksi ja lopulta punaiseksi. Terälehdet muodostavat ainutlaatuisen X-muodon. Vahvat versot pitävät kukinnot terhakkaasti pystyssä. Istutusväli: 1 m.
Kameliajasmike on todennäköisesti P. x lemoinei ja P. navilis plenus risteymä. Keskikesällä valkoisena kukkivan kameliajasmikkeen kukat ovat kerrotut ja tuoksuvat. Tuoksu on appelsiinikukkainen ja erittäin houkutteleva mehiläisille, perhosille ja linnuille. Pensas sopii hyvin yksittäispensaaksi, kasviryhmiin tai aidanteeksi.
Pensas kukkii edellisen vuoden versoilla, joten se kannattaa leikata heti kukinnan jälkeen. Yleensä leikkaukseksi riittää pensaan siistiminen, mutta se kestää myös alasleikkauksen.