Peittopaju 'Tuhkimo' on terve ja talvenkestävä. se on nopeasti leviävä, joka kasvaa parissa vuodessa jo noin 200 cm leveäksi. Se sopiikin hyvin paikkoihin, jossa tarvitaan nopeaa maanpeittokasvia. Peittopajun pienet, tummanvihreät ja kiiltävät lehdet muistuttavat matalien tuhkapensaiden lehdistöä. Versot ovat voimakkaan punaruskeat. Syysväri lehdissä on keltainen. Istutusväli: 80 cm.

Peittopaju 'Tuhkimo' kuuluu FinE-kasveihin. Lyhenne FinE tulee sanoista Finnish Elite. Tämän tunnuksen saaneet kasvit on lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista. Tunnus myönnetään tarkoin valituille koristekasveille sekä marja- ja hedelmälajikkeille.

Euroopansorvaripensas on luonnostaan nopea- ja pystykasvuinen ja siitä muodostuu näyttävä pensas tai pieni puu. Kukinta sillä on sorvarinpensaiden tapaan hyvin vaatimaton, mutta sen jälkeen muodostuvat punaiset kotahedelmät herättävät huomiota. Syysväritys on näyttävän punainen. Sorvarinpensas ei juuri leikkaamista kaipaa. Vuosittain kannattaa poistaa vioittuneet ja kuolleet oksat. Myrkyllinen.

Verijapaninvaahteran koristearvo perustuu sen kauniin punaisiin lehtiin ja hentoon kasvutapaan. Pensaan lehdet näyttävät eri valossa hyvinkin erilaisilta ja esimerkiksi ilta-aurinko saa pensaan hehkumaan.

Suomessa talvenarka japaninvaahtera suositellaan istutettavaksi ruukkuun ja talvetettavan viileässä, valoisassa varastossa. Ulkona talvetteaessa kasvupaikan tulisi olla suojainen.

Paras kasvupaikka japaninvaahteralle on puolivarjoinen, lämmin, vettäläpäisevä ja suojaisa kasvupaikka. Tuulesta ja kylmästä, märästä maaperästä se ei pidä. Japaninvaahtera tarvitsee säännöllistä kastelua.

Mongolianvaahtera on kotoisin laajalta alueelta Kaukoidästä ja kasvaa luontaisina valoisissa metsissä, kosteilla rinteillä ja soitten liepeillä. Suomessa yleisimmin kasvatettu pensasmainen vaahtera lähisukulaisensa tataarivaahteran (A. tataricum subsp. tataricum) ohella. Vanhemmiten siitä saattaa tulla puumainen, mutta yleensä se on monirunkoinen ja kasvaa lähes yhtä paljon leveyttä kuin korkeutta. Sen kasvutapa on sirompi kuin tataarivaahteralla.

Nopeakasvuinen mongolianvaahtera on myös melko pitkäikäinen. Se kukkii vasta myöhemmällä iällä. Kukat sulautuvat vaaleanvihreinä lehdistön sekaan, mutta siemenet, vaahteroille tyypilliset lenninsiivelliset lohkohedelmät eli samarat, punertuvat kypsyessään ja koristavat pensasta ruskistuneina pitkälle talveen. Aurinkoisella paikalla mongolianvaahtera saa loistavan, oranssinpunaisen syysvärin.

Mongolianvaahteraa käytetään usein yksittäispensaana ja muutaman pensaan ryhmänä paikassa, jossa sillä on tilaa kasvaa myös leveyttä. Sopii hyvin esimerkiksi tontin reunalle antamaan kevyttä näkösuojaa tai metsän reunaan. Istutusväli: 2 m.

Alkuperämaa: EU

Kuriilienkirsikka 'Ruby' on yksi kestävimpiä koristekirsikoita. Se puhkeaa täyteen vaaleanpunaisia kukkia toukokuussa ja on kukkaloistossaan vastustamattoman näköinen. Sahalaitaiset lehdet muuttuvat syksyllä keltaisen ja oranssinpunaisen sävyihin. Kuriilienkirsikoita on kasvatettu Suomessa jo 1900-luvun alussa.

Japaninkirsikka 'Kanzan' kukkii juuri ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat kerratut, noin 4 cm leveät ja väriltään vaaleanpunaiset. Lehdet ovat nuorena pronssin sävyiset. Syysväritys on upea keltaoranssi. 

Japaninkääpiökirsikka kukkii alkukesästä runsain, pienin, vaaleanpunaisin kukin. Lehdet puhkeavat aikaisin ja muuttuvat syksyllä upean punaisiksi. Oksat ovat koristeellisen kiemuraiset. Todella viehättävä pieni pensas, jossa riittää ihailtavaa ympäri vuoden. Istutusväli: 1 m.

Erittäin kaunis pikkupensas, joka kukkii runsaasti vaaleanpunasin, tähtimäisin kukin alkukesästä. Kukinta muistuttaa koristekirsikoita.Pölyttäjät rakastavat nietospensaan kukkia ja ne ovatkin hyvä lisä alkukesän hyönteiskasveiksi. Pensaalla on kaartuvat oksat ja se on pyöreämuotoinen. Kukkii edellisen kesän versoilla. Syysväri viininpunainen/purppuransävyinen.

Sopii hyvin kasviryhmiin reunuskasviksi ja varsinkin aurinkoisiin rinteisiin peittokasviksi. Matalan kasvutapansa vuoksi sopii myös ruukkuistutuksiin. Ei tarvitse erityistä leikkaamista, huonot oksat voidaan poistaa.

 Peurat eivät välitä nietospensaasta.

Likusterisyreeni poikkeaa suuresti muista syreenien (Syringa) suvun kasveista. Se kasvaa Suomessakin puumaiseksi ja luonnossa se voi kasvaa parhaimmillaan 20 metriseksi. Likusterisyreeni kukkii syreeneistä viimeisenä, vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuussa tuoksuvin, kermanvalkoisin jopa 30 senttisin huiskilokukinnoin. Nimi viittaa pienten kukkien yhdennäköisyyteen likusterin (Ligustrum vulgare) kanssa.

Mustilaan tämä puulaji istutettiin ensi kertaa vuonna 1914 kahteen kohteeseen. Nämä vanhat puut eivät enää ole elossa, mutta nuorempia istutuksia on monissa paikoissa. Komein puu kasvaa Ketunmäessä lähellä Juhlapaikkaa ja kohoaa korkealle muiden syreenien latvusten yläpuolelle.

Endless Summer -kokoelman jalohortensia 'Bloom Star' kukkii tumman roosan tai sinisen värisin kukin, riippuen maan happamuudesta. Mitä happamampi maa on, sitä sinisempi kukka. Kukinta-aika on monia muita hortensioita pidempi, koska jalohortensia kukkii saman vuoden versoilla niin uusiin, kuin vanhoihinkin versoihin. Tämä kaunotar on kukkiessaan todellinen katseenvangitsija ja erikoisuus puutarhaasi. Kasvutapa on tiivis ja kompaktin pyöreä. Se sopii hyvin yksittäispensaaksi, kukkapenkkiin sekä havujen kanssa. Erityisen kaunis se on istutettuna omaksi, suureksi ryhmäkseen. Istutusväli 50 cm.

Jalohortensiat eivät vaadi leikkaamista. Huonot, talven aikana vioittuneet oksat voidaan leikata pois keväisin. Talvisuojaus voidaan tehdä ensimmäisinä talvina talvisuojaukseen tarkoitetulla, vettä hylkivällä turpeella. Keväthalloilta taimen voi suojata esimerkiksi hallaharsolla, jos ensimmäiset silmut ovat jo puhjenneet. Hortensiat ovat myrkyllisiä.