Suuret, vaaleanpunaiset, harvinaisen kauniilla tavalla marmoroidut kukat. Vahvat varret ja tummanvihreät lehdet. Myöhäisen kukintakauden pioni. American Peony Societyn kultamitalin voittaja 2018, vuoden pioni 2019. Erittäin hyvä leikkokukka. Muistuttaa paljon The Fawn -pionia.

Tarhapioni 'Rubra Plena'n suuret, 15-20 cm leveät ja kerratut kukat avautuvat ensimmäisten pionien joukossa. Kukat tuoksuvat miedosti makealle. Lehdistö on tummanvihreä ja versojen kasvu on pensasmainen. Tarhapionit tunnetaan jo 1600-luvulta lähtien ja niitä löytääkin helposti vanhoista puutarhoista.

Matalakasvuinen ja napakkavartinen lajike, jonka kukissa on mieto tuoksu. Lajike kukkii kesä-heinäkuulla raikkaan pinkein kukin.

Kiinanpioni 'Shirley Temple'n  hennon vaaleanpunaisista nupuista avautuu, upeat, runsasterälehtiset, kerratut kukat, joiden terälehdet ovat laineikkaat reunoja myöten. Hento vaaleanpunainen väri haalistuu valkoiseksi kukinnan edetessä. 'Shirley Temple' on erinomaisen kestävä myös leikkokukkana. Kukka kannattaa poimia nuppuisena, niin se kestää maljakossa pitkään. Lehdistö 'Shirley Temple'llä on kauniin vihreä. Tämä lajike on julkaistu vuonna 1948.

Yksinkertainen, vaaleanpunainen pioni. Kukka nuokkuu alaspäin.

Kuolanpioni on pionien luonnonlajeista yleisin Suomessa ja monessa pihassa se keväällä ensimmäisenä kukkiva pioni. Se kasvaa luonnonvaraisena Kuolan niemimaalla, josta siitä on kerätty näytteitä ja tuotu siemeniä Suomeen jo 1800-luvulla. Kuolanpioni menestyy hyvin koko Suomessa ja erityisesti Lapin pihoissa sen kauneutta on arvostettu jo vuosikymmenien ajan.

Ajan saatossa kuolanpionista on kehittynyt eri kantoja. Sen lehdykät voivat olla leveämpiä tai kapeampia, kukinta-ajassa pientä vaihtelua ja kukan värissä voi myös olla vivahde-eroja. Kuolanpionit ehtivät usein jo pudottaa terälehtensä ennen kuin kiinanpionit aloittavat kukinnan. Pensas säilyy kuitenkin kauniin vihreänä ja pysyy hyvin pystyssä kuumanakin kesänä.