Blogi

Chililajikkeita on maailmassa tuhansia ja koko ajan kasvavan suosion myötä niitä jalostetaan jatkuvasti lisää. Sen lisäksi, että itse taimien kasvattaminen siemenestä satokypsäksi on pitkäjänteistä ja mielenkiintoista puuhaa, löytyy todellinen syy usein niiden laajasta maku- ja tulisuuskirjosta.
 

Monet chililajikkeet vaativat itääkseen paljon lämpöä. Paras itävyys saadaan, kun kasvualustan lämpötila pidetään 27–29 asteessa. Tätä viileämmässä itäminen hidastuu ja itävyysprosentti voi jäädä heikoksi.

Kasvualustan lämpöä voidaan lisätä niille tarkoitetuilla lämpömatoilla tai viemällä kylvöt paikkaan, jossa varmistetaan nimenomaan kasvualustan tasainen lämmönsaanti (esim. lattialämmitys kylpyhuoneessa). Lämpötilan voi tarkastaa niille tarkoitetulla maalämpömittarilla.

 

Chilejä istutetaan esikasvatuksen aikana asteittain isompaan ruukkuun ja lopullisen ruukun koko tulisi olla vähintään 10–20 litraa. Tasaiset kasvuolot, sopiva, säännöllinen kastelu ja lannoitus sekä lämpö ovat tärkeitä chilien kasvatuksessa. Mullan joukkoon voi sekoittaa perliittiä, joka pitää mullan ilmavana ja kuohkeana sekä huolehtii kasvien juurten hapensaannista. Vermikuliittia puolestaan käytetään kylvöksen katteena, joka pitää mullan kosteana, lämpimänä ja kuohkeana.

 

Chilien tulisuus viehättää

 

Chilien tulisuus ilmoitetaan Scovillen asteikolla. Sen kehitti tohtori Wilbur Scoville vuosina 1910–1912, josta se on saanut nimensäkin. Mitä suurempi Scovilleasteikon luku on, sitä tulisempi chili on kyseessä. Esimerkiksi tavallisen paprikan Scoville-aste on nolla, koska se ei sisällä poltetta aiheuttavia kapsaisinoideja, kun taas vahvemmissa chileissä Scovilleja voi olla vaikka 450 000. Scovillen asteikon lyhenne on SHU (Scoville Heat Unit).

 

Miedot lajikkeet

 

Chilipaprika 'Sweet Banana' on hyvin mieto chili, jonka tulisuus on vain 100-500 SHU. Lajikkeella on makeat, kellertävät ja hyvänmakuiset hedelmät. Kypsyessään hedelmä muuttuu punaiseksi. Miedon tulisuutensa vuoksi lajiketta käytetään mm. tuoreena salaateissa sekä säilöttynä.

 

Chilipaprika 'Anaheim' on mieto chili, jonka SHU on 500-2 500. Sillä on jopa 20 cm pitkät, vihreät hedelmät, joita voidaan käyttää tuoreena salaateissa, grillattuna, täytettynä tai uunissa paahdettuna. Mikäli haluat voimakkaamman makuisia hedelmiä, anna niiden kypsyä punaisiksi.

 

Chilipaprika 'Gorria'n tulisuus on 1500-4000 SHU. Sillä on kirkkaan punaiset, sileät, kartiomaiset ​​hedelmät, jotka ovat noin 11-12 cm pitkiä. Maku on täyteläinen, hedelmäinen. Paras lajike kuivatuille chilihiutaleille tai chilijauheelle.

 

 

Keskituliset lajikkeet

 

Chilipaprika 'Hungarian Yellow Wax Hot'in tulisuus on 2500-8000 SHU. Wax -tyypin chilit ovat keskitulisen chilin ja makean paprikan välimuotoja.  Lajike on varhain kypsyvä ja hedelmät ovat aluksi keltaiset, mutta muuttuvat kypsyessään punaisiksi. Lajiketta käytetään ruokien maustamiseen tuoreena.

 

Chilipaprika 'Nepalese Bell'ia kutsutaan myös marjapaprikaksi. Sen kauniit, kellomaiset hedelmät muuttuvat kypsyessään vihreästä punaiseksi. Maku on  hedelmäinen ja muistuttaa hapokasta raparperia. Satoisa lajike, jonka tulisuus on kypsänä noin 14 000 SHU.

 

Chilipaprika 'De Cayenne'n pitkänkapeat hedelmät ovat ensin vihreät, mutta muuttuvat kypsyessään punaisiksi. Se on yksi tunnetuimpia chilipaprikoita, jota käytetään vihreänä tai kypsänä ruokiin sekä jauhettuna tai kuivattuna mausteena. Cayennen maku on polttava, vähän kitkerä ja mausteinen. Tulisuus: 30 000-50 000 SHU.

 

 

Tuliset lajikkeet

 

Tabascopippuri 'Tabasco'n pienet, kirkkaanpunaiset, hedelmät ovat tulisuusasteeltaan voimakkaat. Lajike on satoisa ja sopii hyvin ruukkukasvatukseen lämpimillä paikoilla. Tulisuus: 70 000-100 000 SHU.

 

Havannapaprika 'Fruity Vulcano'lla on pitkät, kapeat, hyvin kurttuiset hedelmät, jotka muuttuvat kypsyessään vaaleanvihreistä kirkkaanpunaisiksi. Hedelmäinen maku ja selvä tulisuus. Hyvänmakuinen esim. kastikkeissa ja padoissa. Voidaan kasvattaa ruukussa. Tulisuus: 100 000 scovillea.

 

Havannapaprika 'Scotch Bonnet'in hedelmät ovat vahvasti poimuiset, noin 4-6 cm pituiset ja kypsinä punaisenoranssit. Tyypillinen habanero aromaattisen hedelmäisellä maulla ja selkeällä tulisuudella. Haaroittuva kasvutapa, sopii hyvin ruukussa viljeltäväksi. Tulisuus: 100 000-350 000 SHU.

 

Havannapaprika 'Habanero Orange'lla on hyvin haaroittuva kasvutapa. Hedelmät ovat 3-5 cm pitkät, poimuiset ja oranssit. Lajikkeella on erikoinen, mangomainen maku. Tulisuus: 100 000-350 000 SHU.

 

 

Erittäin tuliset lajikkeet

 

Havannapaprika 'Habanero Caribbean Red'lla on 3-5 cm pitkät, poimuiset, punaiset hedelmät. Lajike on tulisempi, kuin perinteinen habanero. Tulisuus: 300 000-445 000 SHU.

 

Havannapaprika 'Naga Jolokia' on todella tulinen lajike, joka kypsyttää 6-8 cm pitkät, punaiset hedelmät. Käytä varoen. Tulisuus: 855 000-1 000 000 SHU.

 

 

Vuodenvaihteessa julkaistu siemenvalikoima innostaa suunnittelemaan uutta kasvukautta ja silmissä siintää jo kauniisti kukkiva leikkokukkapenkki, runsaat ja sadosta ylitsepursuavat kasvulavat. Tämän kaiken edellytys on kasvien oikeanlainen hoitaminen ja kasveille optimaaliset kasvuolosuhteet. Ja mikä ratkaisevinta - kasvuunlähdön ja esikasvatuksen onnistuminen.

 

 

1. Oikea ajoitus

Moni kasvi hyötyy esikasvatuksesta. Terminen kasvukausi Etelä-Suomessa on keskimäärin 180 päivää ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä lyhyemmäksi se luonnollisesti käy. Jos kasvukautta saadaan pidennettyä esikasvattamisella esimerkiksi 30 päivää, on sekin jo kokonaisuuteen nähden aika paljon.

 

Esikasvatus takaa myös sen, että vähän myöhemmin satoa tekevät tai kukkivat kasvit ehtivät varmasti tulla satoikään tai kauneimpaan kukintaansa. Lisäksi sisätiloissa kasvava pieni kasvinalku ei ole niin herkkä säänvaihteluille tai sen luonnollisille vihollisille.
 
Esikasvatus kannattaa aloittaa aina seuraamalla siemenpussin kyljessä olevia ohjeita. Liian aikaisin ei siemeniä kannata kuitenkaan kylvää, koska pitkä esikasvatus venyttää monesti kasvia turhaan ja liian suurten kasvien siirto lopulliselle kasvupaikalle voi olla haastavaa. Jos juuristo pääsee vioittumaan, menee taimilla aikaa korjata tilanne. Tällöin tuloksena saattaa olla vain kalpeita ja honteloita taimia, jotka eivät meinaa tukevoitua koko kasvukauden aikana.

 

 

2. Lämpö

Moni siemen itää paremmin lämpimässä, noin 22-25 asteessa. Kasvualustan lämpöä voidaan lisätä niille tarkoitetuilla lämpömatoilla tai viemällä kylvöt paikkaan, jossa varmistetaan nimenomaan kasvualustan tasainen lämmönsaanti (esim. lattialämmitys kylpyhuoneessa). Lämpötilan voi tarkastaa niille tarkoitetulla maalämpömittarilla.

Mullan joukkoon voi sekoittaa perliittiä, joka pitää mullan ilmavana ja kuohkeana sekä huolehtii kasvien juurten hapensaannista. Vermikuliittia puolestaan käytetään kylvöksen katteena, joka pitää mullan kosteana, lämpimänä ja kuohkeana.

 

 

3. Kosteus

Esikasvatettavien siementen ja taimien yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on oikea kosteus. Ennen siementen itämistä kylvös pidetään tasaisen kosteana sumuttamalla ja laittamalla kylvösten päälle muovia tai kelmua, jossa on reikiä. Myös pienoiskasvihuone takaa tasaiset olosuhteet siementen idättämiseen ja pistokkaiden juurruttamiseen.

 

Taimien juuret ovat aluksi herkät, eivätkä ne siedä suuria kosteuseroja. Tasainen, sopiva kastelu takaa vahvan juuriston. Toimivin vaihtoehto on tasainen altakastelu, jolloin juuristo saa tasaisesti vettä, ei pääse kuivumaan, eikä taimen herkkä varsi kärsi kasteluvedestä. Sopiva määrä kastelua on, kun multa imee veden, eikä sitä jää alustaan seisomaan. Kasvin maanpäällinen osa hyötyy usein sumuttelusta.

 

 

4. Valo

Osa siemenistä itää valossa, mutta viimeistään siinä kohtaa, kun siemen on itänyt, tulee huolehtia pienten taimien riittävästä valonsaannista. Luonnonvalo on riittävä usein vasta maaliskuusta lähtien. Paras lisävalo ennen luonnonvalon riittävää määrää saadaan hankkimalla siihen sopiva kasvilamppu. Liian vähäinen valon määrä tekee taimista helposti honteloita ja vaaleita.

 

 

5. Puhtaus

Ennen kylvöä tulee huolehtia, että kaikki taimikasvatukseen käytettävät astiat ja muut välineet ovat puhtaita. Onneksi monia esikasvatukseen tarkoitettuja ruukkuja, kasvatusalustoja sekä muita välineitä voidaan käyttää uudestaan vuodesta toiseen. Tärkeää on kuitenkin ennen kylvöjen aloittamista muistaa pestä käytettävät välineet saippuavedellä tai astianpesuaineella ennen niiden uudelleenkäyttöä.

 

 

Daaliapenkin perustaminen lähtee suunnittelusta. Se, mitä daalioita omaan puutarhaan valitsee, riippuu tietenkin täysin omista mieltymyksistä kasvien värien, koon kuin mallinkin suhteen.

 

Suunnittelu

Ensimmäinen asia, joka tulee daaliapenkkiä suunnitellessa ottaa huomioon, on paikka. Tässä, kuten muussakin puutarhanhoidossa perussääntö ”oikea kasvi oikeaan paikkaan” takaa parhaan mahdollisen onnistumisen. Daaliat rakastavat lämpöä, säännöllistä kastelua ja ravinteita. Kasvupaikan tulisi olla pihan lämpimällä ja suojaisella paikalla ja maan ravinteikasta puutarhamultaa, jota voi lannoittaa kasvukauden aikana. Liian varjoisa paikka tekee kasveista pitkiä ja kukinta on vähäisempää.

 

Toinen asia, joka kannattaa ottaa huomioon, on käytettävän viljelytilan pinta-ala, joka määrittelee, kuinka monta juurakkoa alueelle voi istuttaa. Keskimääräinen istutusväli daalioille on noin 50 cm eli neliön alalle juurakkoja voi istuttaa noin 4 kpl.

Jos kukkapenkki tulee pihalla paikkaan, josta sitä voidaan katsella eri suunnista, valitaan penkin keskelle korkeammat lajikkeet ja niitä kiertämään asteittain matalampia lajikkeita. Seinustalle tai aidan viereen istutettaessa korkeimmat lajikkeet voidaan istuttaa taakse ja matalammat lajikkeet niiden eteen.

Daaliat aloittavat kukinnan heinä-elokuulla, riippuen siitä, esikasvatetaanko niitä vai istutetaanko juurakot suoraan maahan. Jos haluat daaliapenkkiin väriä kukista jo aiemmin, voi mukaan istuttaa jo kesäkuulla kukkivia perennoja, kukkasipuleita (esim. laukat), yksivuotisia kesäkukkia tai siemenestä kylvettäviä kukkia.

 

Esikasvatus

Daaliat kannattaa istuttaa ruukkuun jo maalis-huhtikuulla, jotta kukinnasta saa nauttia mahdollisimman pitkään. Istutuksesta kukintaan menee noin 3 kk. Hallanarkoina kasveina daaliat siirretään lopulliselle kasvupaikalleen vasta, kun keväthallat ovat ohi, eli kesäkuun puolella.

Muutama vinkki esikasvatukseen:

1.    Istuta juurakot ruukkuun tai muuhun mieleiseen astiaan. Varaa jokaiselle juurakolle reilusti tilaa. Istutusastia yhdelle juurakolle tulisi olla vähintään n. 30 x 30 cm, isommille lajikkeille suurempi.

2.    Mullaksi sopii lannoitettu ja kalkittu puutarhamulta. Ruukun pohjalle voi tarvittaessa lisätä Leca-soraa, jotta vesi ei jää multaan seisomaan.

3.    Juurakot istutetaan noin 5–10 cm syvyyteen. Jos juurakossa on edellisen vuoden kuivat kukkavarsien tyngät, jätä ne näkymään multapinnan yläpuolelle. Istutuksen jälkeen multa kastellaan, jotta juurtuminen voi alkaa.

4.    Ruukku pidetään valoisassa paikassa ja huolehditaan säännöllisestä kastelusta.

5.    Ennen kasvuunlähtöä anna mullan kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa. Daaliat mätänevät helposti, joten ethän kastele juurakoita liikaa.

6.    Lannoituksen voi aloittaa kahden-kolmen viikon kuluttua istutuksesta, jollei pitkäkestoista lannoitetta ole sekoitettu mullan joukkoon istutusvaiheessa.

7.    Daalia hyötyy latvomisesta. Tällöin se kasvaa leveyttä ja muodostaa enemmän kukkia. Latvomisessa poistetaan kasvin latvaosa. Sen voi tehdä, kun kasvissa on noin kuusi kerrosta lehtiä tai se on noin 30 cm korkea. Voit latvoa kasvia tarvittaessa myöhemmin uudelleen.

8.    Ennen lopullista ulossijoittamista daalioita karaistaan eli pidetään lämpiminä päivinä (+15 °C) ulkona ja tuodaan yöksi sisälle.

 

 

Daalioiden istutus penkkiin

Kun keväthallat ovat ohi, voidaan daaliat istuttaa lopulliselle kasvupaikalleen. Ennen istutusta maa kannattaa kääntää ja lisätä joukkoon kompostia tai uutta puutarhamultaa, joka on kalkittu ja lannoitettu. Lisäksi mullan joukkoon voi lisätä kanankakkaa. Kuohkea ja ravinteikas maaperä takaa daalioiden optimaalisen kasvuunlähdön. Ideaali maan pH on 6–7 välillä.

Daaliat istutetaan niin, että ne eivät ole liian lähellä toisiaan, 3–5 tainta neliömetrille on sopiva määrä. Pienet ja matalat lajikkeet voidaan istuttaa tiheämpään ja suuret, leveät lajikkeet kannattaa istuttaa vieläkin harvempaan.  

Jos juurakoita on esikasvatettu, voidaan ne istuttaa samaan syvyyteen tai hieman syvempään, kuin esikasvatusruukun mullanpinta. Muuten juurakot istutetaan 5–10 sentin syvyyteen.

Jos juurakoita ei ole esikasvatettu, kannattaa kastelun kanssa olla tarkka. Daalian juurakot mätänevät helposti, joten ennen kasvuunlähtöä mullan annetaan kuivahtaa ennen seuraavaa kastelukertaa.

 

Daaliapenkki kasvukaudella

Säännöllinen lannoitus ja kastelu myös kasvukauden aikana takaavat tasaisen ja kompaktin kasvun sekä runsaan kukinnan. Heinäkuulta lisälannoitus annetaan nopeavaikutteisena kastelulannoitteena, jossa on enemmän kaliumia kuin typpeä. Vältä runsasta typpipitoista lannoitetta kesäkuun jälkeen, jotta taimet kukkisivat mahdollisimman pitkään.

Riippuen istutusajankohdasta, daaliat kukkivat heinä-elokuusta pitkälle syksyyn. Anna vettä hieman reilummin kukinta-aikaan niin, että maaperä pysyy koko ajan hivenen kosteana.

Korkeat lajikkeet kannattaa tukea, jotta daaliat pysyvät pystyssä tuulisenkin sään sattuessa. Tuen voi asettaa valmiiksi paikoilleen jo istutusvaiheessa. Poista huonot lehdet ja kuihtuneet kukat. Vanhojen kukkien poistaminen lisää kukintaa.

 

Daaliat leikkokukkina

Halutessaan daalioista voi korjata itselleen kukkia maljakkoon. Daaliat kestävät leikkokukkana noin viikon. Poimi kukat, kun ne ovat hyvässä nestejännityksessä. Jos keräät kukat aamulla, kannattaa maa kastella edellisenä iltana.

 

Poimi kukat vasta kun ne ovat lähes täysin auki, koska nupullaan poimittu kukka ei jaksa aueta maljakossa. Poista lehdet varren veteen menevältä osalta. Leikkaa kukkavarteen uusi imupinta terävällä veitsellä juuri ennen maljakkoon laittoa. Vaihda vesi tarvittaessa ja pidä huolta maljakon puhtaudesta. Vedessä voi käyttää kukkavirkistettä tai vastaavasti lisätä pienen tipan kloriittia. Kukille voi myös antaa kylmäkäsittelyn, jolloin niitä pidetään poimimisen jälkeen 8–20 tuntia viileässä, jääkaappilämpötilassa. Tämä pidentää kukan kestoa leikkokukkana.

 

Daalioiden syksy

Syksyllä hallan voi antaa puraista kasvustoihin ennen juurakoiden nostoa talvisäilytykseen. Varret leikataan nostovaiheessa noin 15 cm pituisiksi. Anna juurakoiden kuivahtaa noston jälkeen ilmavasti muutama päivä. Muista suojata juurakot hallalta, jos kuivatat juurakoita ulkona. Liian märkä juurakko mätänee varastossa. Ravistele ylimääräiset mullat varovasti pois juurakon ympäriltä.

Juurakoiden ihanteellisin varastointilämpötila on +7–9 astetta, mutta tärkeintä on, että lämpötila ei mene pakkasen puolelle. Varastointipaikan tulisi olla pimeä, viileä ja kuiva. Juurakot mätänevät liiallisesta kosteudesta ja päinvastoin nahistuvat liian kuivassa.

Juurakoita voi siis säilyttää monella eri tavalla; paperipussissa, pahvi- tai muovilaatikoissa, sanomalehteen käärittynä ja lannoittamattomaan turpeeseen haudattuna, varastossa, kellarissa, viileässä huoneessa tai vintillä. Tärkeää on kuitenkin, että jokaisen juurakon ympärillä on tilaa ja muistat käydä katsomassa välillä mitä niille kuuluu.

 

 

 

 

Suunnitteletko retkeä Mustilaan ja etsit majoitusta? Mustilan läheltä löytyy hurmaava Soiniityn kartano, jossa voit yöpyä tunnelmallisessa huoneessa rauhallisessa maalaismiljöössä.

 

 

Kartanon tiloihin remontoiduissa yksiöissä on minikeittiö ja oma tilava kylpyhuone. Huoneet on sisustettu vanhan kartanon henkeen sopilla huonekaluilla ja sisustusta on täydennetty persoonallisilla yksityiskohdilla. Varustelu ja mukavuudet ovat huippuluokkaa.

 

 

Mustilalla ja Soiniiityllä on yhteinen historia, sillä Mustilan kartano rakennutti Soiniityn kartanon päärakennuksen 1800-luvun lopulla. Suurin osa Soiniityn rakennuksista on peräisin tältä ajalta. 1920-luvulla tila siirtyi nykyiselle omistajasuvulle Nordenswaneille. Soiniityn kartanossa on harjoitettu maa- ja metsätaloutta 1800-luvulta lähtien ja nykyään tämän lisäksi myös majoitustoimintaa. 

 

 

Soiniityn kartano sijaitsee 10 minuutin ajomatkan päässä Mustilasta Helsingin suuntaan, 500 metriä Valtatie 6:lta.

 

Vinkki hevosihmisille: jos liikut hevosella, kuten tilan alkuaikoina tehtiin, voit vuokrata sille vierailusi ajaksi tallipaikan. Tallipaikan vuokraan kuuluu tilan omaa heinää. 

 

Lue lisää Soiniityn kartanon verkkosivuilta 

 

 

Mustilassa on koeviljelty ja testattu kasveja yli sadan vuoden ajan. Maankuulun arboretumin ensimmäiset puut istutettiin vuonna 1902 ja Mustilan kartanon puutarhamyymälä avasi ovensa vuonna 1932. Puutarhamyymälämme on siis palvellut jo 90 vuoden ajan. 
 
Tilaa Mustila Puutarhan uutiskirje niin saat tietoa tarjouksista ensimmäisten joukossa. 

Seuraa meitä facebookissa ja instagramissa, jotta pysyt ajan tasalla tapahtumista. 

 

LAAJA VALIKOIMA, HYVÄ PALVELU 
 
Puutarhamyymälän valikoima on juuri nyt parhaimmillaan. Löydät meiltä kesäkukat, hyötykasvien taimet, monipuolisen valikoiman perennoja, laajan siemenvalikoiman sekä upeat oheistuotteet. 

 

Mustila on kotimaisten alppiruusujen koti ja olemmekin erityisen ylpeitä alppiruusu- ja atsaleavalikoimastamme.

 

Asiantuntevat puutarhurimme opastavat kasvien valinnassa ja kertovat istutus- ja hoitovinkkejä.

 

 

RETKELLE MUSTILAAN 

 

Mustilan kartanon puutarhamyymälä sijaitsee Elimäellä, Uudenmaan ja Kymenlaakson rajalla. Meille on helppo tulla: vain lyhyt koukkaus valtatie 6:lta, opasteet ohjaavat perille. 

 

Naapurimme Arboretum Mustila on yksi Pohjois-Euroopan merkittävimmistä puulajipuistoista, jonka 120 hehtaarin puistoalueella kasvaa harvinaisia puulajeja, tuhansia alppiruusuja ja atsaleoita sekä muita mielenkiintoisia kasveja. Juuri nyt puistossa alkava kukinta ja alkukesän vehreys kutsuvat vierailijoita ympäri Suomen. Puistossa on sisäänpääsymaksu.

 

Lisätietoa Arboretumin verkkosivuilta

 

 

Puutarhamyymälän ja arboretumin lisäksi alueelta löytyy Mustila Viinin viinipuoti sekä kaksi tunnelmallista kahvilaa, Piika ja Renki sekä arboretumin Puistokahvila.

 

Olet lämpimästi tervetullut Mustilaan. Oli puutarhaunelmasi pieni tai suuri, me autamme sen toteuttamisessa.

 

Perhe Tigerstedt ja Mustilan puutarhurit

 

 

 

Magnoliaa ei turhaan kutsuta puutarhan jalokiveksi. Keväisin ennen lehtien puhkeamista ne kiinnittävät huomion herkällä, mutta vahvalla kukinnallaan. Magnolian kukkia on monenlaisia tähtimäisistä maljamaisiin. Suuri osa magnolioista kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista, mutta esimerkiksi pensasmagnolia sieboldii sekä sateenvarjo- ja poppelimagnoliat aloittavat kukinnan vasta juhannuksen tienoilla.

 

Magnolia rakastaa lämpöä ja se kasvaa mieluiten suojaisessa, lämpimässä paikassa, esimerkiksi rakennuksen seinustalla. Vaihtoehtona on myös istuttaa magnolia ruukkuun ja viedä se talvehtimaan varastoon tai autotalliin, jossa lämpötila pysyy plussan puolella koko talven.

Lajikkeista kestävimpiä ovat luonnollisesti Suomessa jalostetut lajikkeet, kuten japaninmagnolia ’Vanha Rouva’, joka on saavuttanut jo todellisen vanhan rouvan iän täällä Mustilassakin. Se on istutettu Mustilan kartanon tallin eteen perimätiedon mukaan 1940-luvun lopulla. Se mistä C.G. Tigerstedt puun toi, ei ole jälkipolvien tiedossa, mutta se osoittautui erittäin säänkestäväksi ja selvisi vaurioitta hyvinkin ankarista talvista. Tästä magnoliasta on tehty 1980-luvulta asti solukkolisäyksellä klooneja, jotka löytyvät valikoimastamme nimellä japaninmagnolia (Magnolia kobus) 'Vanha Rouva'.

 

Magnolioiden kukkien väri ja muoto vaihtelee lajikkeesta riippuen aina puhtaan valkoisesta vaaleanpunaisista punaisiin ja keltaisiin lajikkeisiin. Osa lajikkeista kukkii suurin, kerratuin kukin, kuten tarhamagnolia ’Wildcat’ (kuva alla). Kukat aukeavat ensin suloisista, pienistä nupuista ja saavuttavat lopulta suuren, upean kerratun kukinnan. Yhden kukan halkaisija voi olla jopa 15–20 cm ja lajike kukkii jo nuorena. Erityisen kaunis se on ruukussa kasvatettavaksi.

Tarhamagnolia 'Leonard Messel' kukkii suurin, tuoksuvin, vaaleanpunaisin kukin toukokuussa juuri ennen lehtien puhkeamista. Se on yksi kestävimmistä ulkomaalaista alkuperää olevista magnolioista ja on talvehtinut meillä Mustilassa II-III vyöhykkeen rajalla erinomaisesti. 'Leonard Messel'ille kannattaa varata puutarhan paras paikka; suojaisa ja lämmin. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä paremmin tulisi huolehtia, että se saa tarpeeksi vettä. Paras maaperä magnolialle on humuspitoinen ja kuohkea, josta vesi pääsee läpi.

Magnolia 'Susan' kukkii keväällä toukokuussa sen lehtien puhkeamisen aikoihin. Kapeat nuput avautuvat pikarimaisiksi, n. 12 cm leveiksi, viehättäväksi kukiksi, joiden pinkkien terälehtien ulkopinta on tummempi, kuin sisäpuoli. Lehdet ovat kesällä kauniin vihreät ja syksyllä ne saavat keltaisen syysvärin. Magnolia 'Susan' ei ole kovin nopeakasvuinen ja se on ihanteellinen, elegantti pensas pienemmällekin pihalle.

 

Pensasmagnolia sieboldii kestää hyvin Suomen talvia. Poikkeuksena moniin muihin magnolioihin, se kukkii keskikesällä, täydessä lehdessä. Valkoiset, 10 cm leveät, hieman nuokkuvat kukat avautuvat juhannuksen jälkeen. Kukan keskustan punertavat heteet tuovat lisäväriä kokonaisuuteen. Kukkien tuoksu on hieman sitruunainen ja pensas tekee ensimmäiset kukat jo melko nuorena. Lehdet ovat isot ja selkeät, kauniin vihreät. Pensasmagnolia sopii hyvin yksittäispensaaksi puutarhan suojaiseen, lämpimään kasvupaikkaan, jossa maa on vähintään tuoretta ja hapahkoa. Hyvällä onnella se saattaa yllättää toisella kukinnalla loppukesästä.

Sateenvarjomagnolia on saanut nimensä versojen kärkiin sateenvarjomaisesti levittäytyvistä isoista lehdistä. Lehdet kasvavat sen kotimaassa Pohjois-Amerikassa jopa metrin pitkiksi, mutta Suomessa mitta jää noin puoleen. Suuret, kermanvalkoiset kukat puhkeavat keskikesällä oksien kärkiin. Terälehtiä kukassa on 6–9 kappaletta. Kukinnan jälkeen muodostuvat pystyt, käpymäiset, punertavat hedelmät. Sateenvarjomagnolia on pystykasvuinen, vähähaarainen pensas tai pieni puu. Kasvupaikan suhteen se on vaatelias ja haluaa ehdottomasti tuoreen, runsasmultaisen, läpäisevän kasvualustan ja lämpimän, suojaisan kasvupaikan, missä se on poissa niin kylmiltä tuulilta, kuin aikasilta syyshalloiltakin. Menestyessään se on puutarhan komea, ryhdikäs ilmestys.

 

 

Leikkokukkapuutarhojen suosio on kasvanut viime vuosina valtavasti. Eikä ihme; onhan leikkokukiksi sopivia lajeja laaja kirjo niin yksi- kuin monivuotisissa kukissa ja pensaissa. Valittavana on kasveja valmiina astiataimina tai siemeninä ja juurakoina. Eikä leikkokukkien viljely vaadi edes suurta puutarhaa, vaan niiden kasvatus onnistuu hyvin myös lavoissa tai ruukuissa.

 

Leikkokukille voi varata puutarhasta oman alueen tai istuttaa niitä sinne tänne muiden kasvien joukkoon. Ne ovat myös piristävä näky hyötykasvien joukossa ja monet leikkokukiksi sopivat lajit ovat myös syötäviä, kuten kehäkukat, ruiskaunokit tai yrtti-iiso.

Härmesalvia ’Blue Bedder’
Pallerokiurunkukka

Tarhaneito ’Miss Yekyll Rose’

 

Se, mitä kukkia omaan puutarhaan leikkokukiksi valitsee, riippuu täysin omista mieltymyksistä niin värien, kukinta-ajan, koon kuin mallin suhteen. Hyviä ja kestäviä siemenistä tai juurakoista kasvatettavia leikkokukkia ovat esimerkiksi daaliat, kehäkukat, ruiskaunokit, tuoksuherneet, tsinniat, asterit, unikot, pionit ja kesäpäivänhatut.

Kasvien valinnassa kannattaa miettiä käytettävän viljelytilan ja kukkien käyttötarkoituksen lisäksi sitä, että leikkokukiksi kasvatettavissa kasveissa olisi mahdollisimman paljon erilaisia muotoja ja värejä, kuten esimerkiksi tanakkavartisia daalioita, kasvutavaltaan rennompia tuoksuherneitä tai keveyttä antavia kukkia, kuten ruiskaunokkeja, tarhaneitoja tai unikoita. Näin kimppuihin saadaan elävyyttä, syvyyttä ja keveyttä.

Ruiskaunokki ’Classic Romantic’
Daalia 'Myrtle's Folie'              
Tuoksuherne 'Mollie Rilestone'

 

Siemenestä tai juurakosta kasvatettavia leikkokukkia voidaan hyvin istuttaa erilaisiin kasvuympäristöihin. Daaliat voidaan istuttaa omiin ruukkuihin ja tuoksuherneet hyötykasvien kanssa samaan lavaan reunalle tukea vasten kiipeilemään. Monet leikkokukiksi kylvettävät siemenet sopivat hyvin perennapenkkiin, kuten ruiskaunokit, koristeporkkanat ja unikot.

Yksi- ja monivuotiset, siemenestä kasvatettavat leikkokukat aloittavat yleensä kukinnan heinäkuussa ja kukkivat pitkälle syksyyn, aina yöpakkasiin asti. Suoraan maahan kylvettävillä siemenillä, kuten ruiskaunokilla, tarhaneidoilla sekä unikoilla, voidaan kukintaa ajoittaa ja pidentää tekemällä useampi kylvö esimerkiksi viikon, parin välein.

 

Ruiskaunokki ’Classic Fantastic’
Sirosudenporkkana ’Green Mist’
Tarhaiiso 'Astello Indigo'

 

Osa siemenistä ja juurakoista tarvitsee taas esikasvatuksen. Daaliat kannattaa istuttaa ruukkuun jo maalis-huhtikuulla, jotta kukinnasta saa nauttia mahdollisimman pitkään. Samoin esimerkiksi tsinniat, härmesalvia, tuoksuherneet, kesäpäivänhatut ja leijonankidat hyötyvät muutaman kuukauden esikasvatuksesta ennen karaisua ja ulos siirtämistä.

Kesäpäivänhattu 'Cherokee Sunset'
Tuoksuherne ’Black Knight’
Daalia ’Sunset Mix’

Oopiumiunikko ’Hungarian Blue’
Kesäpäivänhattu ’Sahara’
Kiinanasteri ’Tiger Paw Chinchilla’

 

Jotta leikkokukat tuottaisivat mahdollisimman paljon satoa, kannattaa kasvualustaan ja -olosuhteisiin kiinnittää huomiota istutettaessa tai kylvettäessä. Tässä, kuten muussakin puutarhanhoidossa perussääntö ”oikea kasvi oikeaan paikkaan” takaa parhaan mahdollisen sadon. Suuri osa siemenistä tai juurakoista kasvatettavista kasveista on helppohoitoisia, mutta niille sopimattomalla kasvupaikalla tai kosteusolojen vaihdellessa rajusti, ei saavuteta optimaalisinta satoa. Myös maan perusparannus kalkituksella ja lannoituksella auttaa kasveja sadonmuodostuksessa.

 

Siemen- tai juurakkopussin kyljestä kannattaa aina tarkastaa kylvöohjeet, -etäisyydet ja varsinkin se, itääkö kasvi valossa vai vaatiiko se maata päälleen. Jos esikasvatettavien kasvien ohjeissa suositellaan latvomista, se kannattaa tehdä, jotta kasvi haaroisi mahdollisimman hyvin. Monet pensastavat kasvit hyötyvät myös ensimmäisten kukkien poistosta.

Eteläntähti
Tuoksuherne 'Royal Navy Dark Blue'
Daalia ’Cafe au Lait Supreme’

 

Leikkokukat kannattaa kerätä aina aamuisin ja kuivalla säällä. Parhaimman tuloksen saat, kun kastelet seuraavana päivänä korjattavat leikkokukat edellisenä iltana. Tällöin niiden nestejännitys on parhaimmillaan. Leikkokukat tulisi saada heti keräämisen jälkeen viileään veteen, jotta kukkien vedensaanti ei katkeaisi. Jos kasvit säilytetään poiminnan jälkeen seuraavaan päivään viileässä, noin 4-10 asteen lämpötilassa (kellari, varasto, jääkaappi) parantaa se kasvin kestoa leikkokukkana.

Silkkiunikko 'Amazing Grey'
Daalia 'Sir Alf Ramsey'
Kaunopunahattu ’Magnus’

 

Floristimme Elisa neuvoo kimppujen kestävän parhaiten, kun varsiin leikataan imupinnat terävällä veitsellä juuri ennen maljakkoon laittamista. Muita tärkeitä asioita ovat puhdas maljakko, raikas vesi, oikeaan aikaan poimittu kukka sekä lehtien ja roskien poisto veteen menevältä osalta. Maljakkokestävyyttä lisäävät myös säännöllinen veden vaihtaminen, varsien imupintojen uusiminen ja maljakon pesu.

Yhtä oikeanlaista tapaa tehdä kukkakimppua ei ole, vaan pääasia on, että kokonaisuus miellyttää itseä. Kun kimpun kokoaa spiraaliksi, eli ensin valitaan keskuskukka, jota muiden varret kiertävät samansuuntaisesti, niin kukat saadaan pysymään juuri siinä kohtaa mihin ne halutaan. Tällöin myös kimpun keskelle voi helposti lisätä kukkia jo tehtyä kokonaisuutta rikkomatta.

Isotsinnia 'Queeny Lime Orange'
Kaunopunahattu 'Feeling White'
Kehäkukka 'Pink Surprise'

Suklaakosmos
Daalia ’Sylvia’
Punakosmos ’Velouette’

 

 

Kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina. Varsinkin, jos se on helposti kasvatettavissa itse. Idättäminen ei vaadi edes kovin valoisaa kasvupaikkaa ja versotuskin vain sen yhden ikkunan. Ikkunalaudalla kasvatettaessa hyötykasvien voi antaa kasvaa joko hieman isommiksi tai korjata satoa jo versovaiheessa, jolloin niissä on vielä tiiviissä muodossa paljon erilaisia vitamiineja, mineraaleja, lehtivihreää, kuituja sekä antioksidantteja.

 

Sisällä kasvatettaessa kannattaa ruukun tai astian tila käyttää tehokkaasti hyödyksi ja kylvää siemenet normaalia tiheämpään. Jos siemeniä on jäljellä vielä kasvukauden alkaessa, voi loput siemenet kylvää ulos penkkiin normaalilla istutustiheydellä ja antaa kasvien kasvaa niiden lopulliseen kokoonsa. Tai mitä jos tänä kesänä kasvattaisikin enemmän ruukuissa parvekkeella tai terassilla? Lisäisi yrttejä kesäkukkien sekaan tai viljelisi ruukuissa pelkästään syötäviä kasveja. Kun kasvattaa itse, saavat syötävät kasvit olla omalla kasvupaikallaan kypsiksi asti ja esimerkiksi tomaatteihin makua ehtii kertyä kypsymisen myötä paremmin kuin valmiina ostettuihin.

Voimakasmakuinen rucola sopii salaatteihin, pastaruokien joukkoon tai siitä voi valmistaa pestoa, joka taas sopii lisukkeeksi moneen ruokaan tai leivän päälle. Rucola sisältää tiiviissä muodossa mm. paljon vitamiineja (erityisesti A- ja C-vitamiinia), magnesiumia, rautaa ja kalsiumia. Sen viljely on helppoa. Sisällä kylvön voi tehdä tiiviimpään ja korjata satoa harventamalla kasvustoa samalla antaen muutaman taimen kasvaa hieman isommaksi. Siemenet kylvetään multaan ja kasvualusta pidetään kosteana.

 

Vuonankaalin maku on hieman pähkinäinen ja sitä voi käyttää, kuten rucolaakin; salaateissa, leivän päälle, smoothieihin, pastaruokien joukkoon, piirakoihin. Vuonankaalin maku on rucolaa miedompi. Se on vitamiiniarvoiltaan normaalia salaattia huomattavasti parempi, kuten rucolakin. Viljely on yhtä mutkatonta, kuin rucolallakin.

Kaalikasveihin kuuluva hietasinappi mielletään usein salaatiksi, koska kasvutapa on sama kuin rucolalla. Hietasinapista löytyy niin vihreitä, kuin punaisiakin lajikkeita. Kaalikasvien tapaan se kestää hieman salaatteja paremmin kuumentamista ja sopii sen vuoksi myös wokkeihin. Nopeakasvuisena se sopii hyvin myös ruukkuviljelyyn sisällä.

 

Miedompimakuiset salaatit sopivat myös sisäviljelyyn. Minilehtisalaattisekoitus on täydellinen sekoitus erilaisia salaattilajikkeita, jotka kaikki sopivat korjattaviksi pienilehtisinä. Siinä on vihreä- ja punalehtisiä salaatinsiemeniä eri sävyissä ja muodoissa; kähärälehtisiä, tammenlehti- ym. lajikkeita sisältyy sekoitukseen. Yhden siemenpussin tuhannesta siemenestä riittää useampaan kylvökertaan.

 

Versottamalla saa myös helposti vihreitä lisukkeita salaatteihin ja leivän päälle. Sen lisäksi, että ne ovat syötäviä, ovat ne myös kauniita. Kylvämällä herneitä esimerkiksi lasiastiaan, saa pienellä vaivalla kauniin istutuksen ja lopulta superterveellistä syötävää. Versotuksesta voit lukea lisää täältä: Versotus - Superruokaa siemenestä.

Ilmojen lämmettyä ruukkuviljelyn voi siirtää ulos. Ruukkupuutarhan perustamiseen hyötykasveille voi valita lähes minkälaisen ruukun, amppelin tai astian haluaa. Pääasia on, että vesi pääsee astiasta ulos tai ainakin salaojitus on kunnossa ja se on oikean kokoinen viljeltävälle kasville. Liian pienissä ruukuissa multaa kuivuu helposti ja kasvu häiriintyy. Multa valitaan kasville sopivaksi ja mahdollisesta lannoituksesta pidetään huolta koko kasvukauden.

 

Ruukussa kasvatettaessa voidaan keskittyä aina yhteen lajiin per ruukku tai istuttaa lavaviljelyssäkin paljon käytettyä tiheäviljelyä. Tällöin ruukkuun kannattaa istuttaa erikorkuisia kasveja, joilla on kuitenkin samat kasvupaikka- ja -alustavaatimukset.

 

Ruukkupuutarhaan voi valita kasveja niin siemenestä kasvattaen sekä valmiina taimina. Istuttamalla esimerkiksi yrteistä osan taimina ja osan siemenistä, saa ruukkuihin kerroksellisuutta ja sadonkorjuuta pystyy ajoittamaan jatkumaan pitkin kesän.

Ruukkupuutarhan kasvit ovat köynnöksiä lukuun ottamatta kasvutavaltaan kompakteja. Tomaateista kannattaa valita pensastavia tai matalaksi jääviä lajikkeita, kuten kirsikkatomaatit ’Venus’ tai 'Vilma'.

 

Perunoita on helppo kasvattaa ämpärissä. Kasvusto antaa ruukkupuutarhaan vehreyttä samalla, kun perunat kehittyvät mullassa. Jos astia on tarpeeksi iso, samaan ruukkuun voi istuttaa kasvamaan esimerkiksi härkäpapua. Muita ruukkupuutarhaan soveltuvia juureksia ovat mm. retiisit ja porkkanat. Omassa ruukkupuutarhassa voi kokeilla erikoisempia lajikkeita, joita kaupasta harvemmin valmiina löytää, kuten retiisi ’Malaga’, retiisisekoitus ’Easter Egg’, valkoinen porkkana ’White Satin’ tai pieni, pyöreä porkkana ’Pariser Markt 4’.

Pavut ja herneet sopivat ruukkukasvatukseen, kunhan ne saavat vain tarpeeksi tukea. Pavun kukinta on kaunis ja valitsemalla hieman erikoisempia lajikkeita, saa paloistakin väriä istutuksiin, kuten taitepapu ’Red Swan’ tai borlottopapu ’Tintoretto’ sekä monet muut. Herneistä voi valita myös matalampia, pensastavia lajikkeita, kuten taittoydinherne ’Half Pint’.

 

Salaatit ja pinaatit sopivat ruukkuviljelyyn ja esimerkiksi mangoldin lehtiruodit antavat väriä. Salaatteja voidaan kylvää pitkin kesää ja antaa niiden joko kasvaa lopulliseen kokoonsa tai korjata pienempinä.

Reunuskasviksi tai omaan ruukkunsa sopii mansikka. Siemenestä voi kasvattaa amppelimansikka 'Rainbow Treasure'a tai ahomansikoita, jotka ovat kuin metsämansikat; pieniä ja makeita. Puutarhamansikat valmistuvat ruukkujen reunoilla kuin itsestään ja satoa pääsee korjaamaan jo juhannuksen tienoilla. Istutusvaiheessa täytyy pitää huoli, että mansikan kasvupiste jää maan pinnalle. Jos se jää istutusvaiheessa liian syvälle, on vaarana kasvupisteen homehtuminen.

Yrtit ovat ruukkuviljelyssä yksi monikäyttöisimmistä kasveista. Satoa voi monista lajeista korjata pitkin kesää, ne ovat lehdistöltään kauniita ja yrttien valtavasta kirjosta löytyy vaihtoehtoja jokaiseen makuun ja mitä erilaisimpiin pää- ja jälkiruokiin sekä juomiin. Monet matalakasvuiset yrtit, kuten timjami, pienilehtiset basilikat, persilja ja oregano sopivat reunuskasveiksi. Laventelin, ruohosipulin, kurkkuyrtin tai rosmariinin voi istuttaa keskemmälle ruukkua antamaan korkeutta ja ryhtiä. Kamomillasaunio sopii istutettavaksi omaan ruukkuunsa, jotta se ei peitä kasvaessaan alleen muita kasveja.

Enemmän tilaa vaativat kurkut ja kurpitsat on hyvä istuttaa omiin ruukkuihinsa tai kasvusäkkeihin ja sijoittaa ne ruukkupuutarhan lämpimimmälle paikalle. Viileässä niiden herkkä juuristo kasvaa heikosti ja sato jää pieneksi. Kurkuista kasvihuonekurkku vaatii eniten lämpöä ja tasaisimmat kasvuolosuhteet. Avomaankurkut kestävät sääolojen vaihteluita paremmin. Kesäkurpitsat kestävät kurkkukasveista parhaiten viileää, mutta lämmin auttaa niitäkin muodostamaan suuremman sadon.

Kaalikasveista ehdoton valinta ruukkupuutarhaan ovat tummalehtiset lehtikaalit, kuten ’Nero di Toscana’ tai ’Yurok’. Lehtikaalin kasvusto sopii yhdistettynä esimerkiksi syötävien kesäkukkien, kuten kehäkukan kanssa.

 

Hyötyruukkupuutarhasta ei pidä unohtaa syötäviä kukkia, jotka ovat kaunis lisä salaateissa, jälkiruuissa ja juomissa. Paljon käytettyjä syötäviä kukkia ovat mm. krassit, pienikukkaiset samettikukat, orvokit ja jo aiemmin mainitut kurkkuyrtti, kamomillasaunio sekä kehäkukat.

Jos edes osalle ruukuista on mahdollisuus talvisäilytykseen varastossa, kannattaa mukaan valita myös monivuotisia lajeja, kuten pensasmustikkaa tai japaninruusukvitteniä, jotka eivät kasva kovin korkeiksi, mutta antavat ryhtiä istutuksiin.

 

 

Moni kasvi hyötyy esikasvatuksesta. Terminen kasvukausi Etelä-Suomessa on keskimäärin 180 päivää ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä lyhyemmäksi se luonnollisesti käy. Jos kasvukautta saadaan pidennettyä esikasvattamisella esimerkiksi 30 päivää, on sekin jo kokonaisuuteen nähden aika paljon. Esikasvatus takaa myös sen, että vähän myöhemmin satoa tekevät tai kukkivat kasvit ehtivät varmasti tulla satoikään tai kauneimpaan kukintaansa. Lisäksi sisätiloissa kasvava pieni kasvinalku ei ole niin herkkä säänvaihteluille tai sen luonnollisille vihollisille.

 

Helppoja vaihtoehtoja sellaisten kasvien esikasvatukseen, jotka eivät vaadi koulintaa tai harvennusta, ovat mahdollisimman valmiit ratkaisut, kuten Biolanin pienoiskasvihuone ja sammalnapit. Näiden lisäksi tarvitset vain vettä, valoisan kasvupaikan ja siemeniä. Lämpötila on hyvä huomioida suhteessa valoon, eli mitä lämpimämpi kasvupaikka, sitä enemmän valoa.

Viljely sammalnapeissa:

Turvota sammalnapit lisäämällä haaleaa vettä useassa erässä. Kaada vettä aluksi nappien päälle siten, että ne kastuvat kauttaaltaan. Kun napit lähtevät turpoamaan, lisää vettä nappien väleihin. Älä kaada vettä turvonneiden nappien päälle. Kylvä siemenet siemenkuoppiin. Peitä siemen tarvittaessa. Moni siemen hyötyy itämisvaiheessa lämmöstä.

Huolehdi, että napit eivät pääse kuivumaan. Jos mahdollista, itämisen jälkeen taimet voidaan pitää hieman viileämmässä, kuin idätettäessä, jotta ne eivät turhaan veny. Istuta napissa kasvavat taimet suoraan kasvualustaan.

 

Esikasvatus kannattaa aloittaa aina seuraamalla siemenpussin kyljessä olevia ohjeita. Liian pitkä esikasvatus venyttää monesti kasvia turhaan ja liian suurten kasvien siirto lopulliselle kasvupaikalle voi olla haastavaa ja jos juuristo pääsee vioittumaan, menee taimilla aikaa korjata tilanne. Tällöin menetetään esikasvatukseen käytettyä aikaa kasvin uudelleenvoimaantumiseen.

Esikasvatettavien taimien yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on oikea kastelu. Taimien juuret ovat aluksi herkät, eivätkä ne siedä suuria kosteuseroja. Tasainen, sopiva kastelu takaa vahvan juuriston. Toimivin vaihtoehto on tasainen altakastelu, jolloin juuristo saa tasaisesti vettä, ei pääse kuivumaan, eikä taimen herkkä varsi kärsi kasteluvedestä. Sopiva määrä kastelua on, kun multa imee veden, eikä sitä jää alustaan seinomaan. Kasvin maanpäällinen osa hyötyy usein sumuttelusta.

 

Kun taimessa on sirkkalehtien lisäksi jo muutama lehtipari, voidaan aloittaa mieto lannoitus, joka kannattaa antaa kasteluveden mukana. Näin kasveja vahvistaan ennen lopulliselle kasvupaikalle siirtämistä.

 

Lue tomaattien esikasvatuksesta:
Tomaattien esikasvatus
 

 

 

 

Daaliat ovat yksi puutarhan takuuvarmoista väripilkuista. Niistä löytyy aivan varmasti jokaiselle sopivia värejä ja muotoja. Daaliat ovat edukseen kukkapenkeissä muiden kasvien kanssa. Ne ovat kauniita myös ruukuissa.

Daalioiden kasvattaminen ei ole vaikeaa, kun muistaa muutaman perusasian; ne rakastavat lämpöä, säännöllistä kastelua ja ravinteita.

Juurakot on helppo hyötää itse ja kasvukauden loputtua nostaa ylös talvehtimaan varastoon. Alkukeväällä kannattaa hankkia uudet juurakot tai nostaa vanhat varastosta esikasvatukseen muutamaksi viikoksi ennen istutusta ulos. Liian hätäinen ulosistutuksen kanssa ei kannata olla, koska daaliat rakastavat lämpöä. Maa saa olla istutusvaiheessa jo lämmin ja daalioiden kasvupaikka tulisi olla aurinkoinen ja hyvin ravittu. Latvominen kannattaa myös, jotta kasvista saadaan mahdollisimman pensastava.

Daaliat ovat helppohoitoisia ja palkitsevia, kun vain muistaa kastella ja lannoittaa niitä säännöllisesti. Riippuen istutusajankohdasta daaliat kukkivat heinä-elokuulla. Kukintoja kannattaa välillä poimia myös maljakkoon, koska niitä muodostuu jatkuvasti lisää.

Syksyllä hallan voi antaa puraista kasvustoihin ennen juurakoiden ylösnostoa. Juurakot voi säilyttää kellarissa esimerkiksi turvemultaan tai hiekkaan pakattuna, sanomalehden sisään kääräistynä. Juurakon lämpötila ei saisi painua miinusasteiden puolelle. Talvella kannattaa käydä tarkastamassa juurakoiden tilanne, jotta ne eivät pääse täysin kuivamaan. Usein suihkuttelu riittää kostutukseksi.

Kevään daaliavalikoimamme löydät tämän linkin takaa: DAALIAT